Meille suomalaisille sauna on monesti luontevin paikka rentoutua, pysähtyä ja päästää irti. Sauna on kehon ja mielen puhdistumisen paikka. Saunassa on myös helppo saada yhteys luontoon ja sen elementteihin – tuleen, veteen, maahan ja ilmaan.

Saunakulttuurimme on niin vahva ja katkeamaton, että pystymme intuitiivisesti tunnistamaan saunan pyhäksi paikaksi. Saunominen on elävän kulttuuriperinnön siirtämistä eteenpäin ja sen elinvoimaisena pitämistä.

Suomalainen saunaperinne on kymmentuhatvuotinen. Maakuoppasaunoista on siirrytty savusaunojen kautta nykyisenkaltaisiin ja moninaisiin saunoihin. Yhteistä kaikille näille on kuitenkin kuumien löylykylpyjen ja vilvoittelujen vuorottelu.

Löyly sana tarkoittaa kiukaalta nousevan kostean lämmön lisäksi yhtä ihmisen sielun osaa – ruumissielua, joka ylläpitää elintoimintojamme. Löylysanan synonyyminä on käytetty sanaa henki. Henki taas löytyy monen käsitteen, kuten henkilön ja hengittämisen taustalta. Sanotaanpa ihmisen kuollessa, että hän heitti henkensä eli sen siulunsa osan, joka tekee kehosta elävän.

Sauna liittyy siis vahvasti tuonpuoleiseen ja elää mennen, nykyisyyden ja tulevaisuuden jatkumolla. Saunassa on ennen synnytty, siellä on pesty ruumiit ja valmisteltu ne viimeiselle matkalle,  Pellava- ja mallassaunomisten ohessa on leikitty ja tutustuttu toisiin. Onpa saunaan ollut nuorten parien helppo livahtaa piiloon uteliaiden katseilta. Morsiussaunassa tuleva vaimo vihdotttiin hedelmälliseksi ja raskauden aikanakin oli tärkeää saunoa, jotta tulevasta lapsesta kehkeytyisi kelpo saunoja.

Saunaan mennessä saunan haltiaa oli tärkeää muistaa tervehtiä ja saunasta poistuttaessa tuli varmistua, että haltiallekin jää vielä makoisat löylyt.

Vihta tai vasta on ollut olennainen osa saunomista. Tutun koivuvihdan lisäksi vihtoja voi sitoa myös muiden puiden ja pensaiden oksista ja yrteistäkin. Kasvit vapauttavat eteerisiä öljyjä ja yhdisteitä, joilla on suotuisia vaikutuksia vastustuskyvylle.